V. 1952 OLYMPIASOUDUT OLIVAT LÄPIMURTO

Keijo Koivumäki

Suomen kansan kymmenien vuosien takainen unelma toteutui kesäkuun 21 päivänä 1947, jolloin Kansainvälinen Olympiakomitea KOK Tukholman kokouksessaan myönsi vuoden 1952 kisat Helsingin järjestettäviksi.

Soutuliittomme tehtäväksi tulivat kaikki olympiasoutuja koskevat järjestelytoimenpiteet. Tärkeimpinä tehtävinä olivat uuden souturadan suunnittelu ja rakentaminen, tehokkaan valmennuksen luominen iskukykyisen ja menestyvän joukkueen saamiseksi olympiasoutuihin, iskukykyisen venekaluston hankkiminen soutajillemme sekä kisasouduissa tarvittavan toimihenkilöstön kouluttaminen.

Soutu-urheilumme onneksi oli Soutuliittomme puheenjohtajaksi valittu jo v. 1948 toimintatarmoinen upseeri, kontra-amiraali Svante Sundman, jonka tueksi liittohallitukseen valittiin jäsenet, jotka kaikki olivat tehtävästään innostuneita menestyneitä aktiivisoutajia ja hyvät yhteiskuntasuhteet omaavia henkilöitä.

Kansainvälinen Soutuliitto FISA ei hyväksynyt v. 1952 souturadaksi v. 1940 kisoihin valmistunutta Taivallahden Soutustadionin  rataa, koska sitä pidettiin liiaksi tuulille alttiina.

Kansainvälinen Soutuliitto valitsi pitkän harkinnan jälkeen v. 1952 0lympiaradan vasta 3.8.1950. Ehdolaolleista Turun Pitkäsalmesta, Nuuksion Pitkäjärvestä sekä Taivallahdesta luovuttiin ja radaksi valittiin Meilahti. Melojamme eivät halunneet Meilahteen ja jäivät Soutustadionille. Lopullinen soudun ratavalinta XV Olympia 1952 ry:n toimesta tehtiin siten vasta v. 1951 puolella. Aikaa radan valmistamiseen oli niukasti.

V. 1952 olympiasoutuihin osallistui 33 maata 114 venekunnalla ja 409 soutajan voimin. Oma joukkueemme otti osaa jokaiseen seitsemään veneluokkaan 26 soutajan panoksella. 20-23.7.1952 välisenä aikana ratkaistiin soudun olympiaparemmuudet meilahden kiitosta saaneella radalla.

Oman joukkueemme menestys oli odotettua parempi. Seitsemästä loppukilpailulähdöstä oli suomalaisvenekunta mukana 2+, 4ip ja 4+ luokissa. Alkukilpailuissa näissä luokissa oli 16-17 joukkuetta.

4ip loppukilpailussa oli Sunilan Soutajien Veikko Lommin venekunta puolimatkassa johdossa, mutta loppuosuudella voittoon kiri Jugoslavia, hopealle Ranska ja oma joukkueemme toi tehokkaalla soudullaan maallemme ensimmäiset olympiamitalit, sijoittuessaan kolmanneksi.

Vaativassa 4+ luokassa puolusti värejämme porvoolainen AEB:n Karl-Erik Johanssonin joukkue. Vasta pari vuotta yhdessä soutanut joukkue sijoittui viidenneksi ja toi maallemme 2 pistettä.

Suomalaisittain suurin yllätys oli Valkeakosken 2+ joukkueen pääsy loppukilpailuun. Takana oli vain vuoden harjoittelu ulkohankaveneessä eikä lainkaan kansainvälistä kilpailukokemusta. raatkaisevana apuna Veijo Mikkolaisella ja Toimi Pitkäsellä oli  loistava fyysinen kunto ja tukena kokeneen perämiehen Erkki Lyijysen taidot. Ranska sai luokkavoiton, mutta suuri ilonaihe oli valkeakoskelaisten pääsy loppukilpailuun ja viidennen sijan tuomat 2 pistettä.

33 maan välisessä pistekilpailussa Suomi oli kahdeksannella sijalla ja paras pohjoismaa.

Tunnustuksena hyvin järjestetyistä olympiasouduista kansainvälinen Soutuliitto FISA kutsui Suomen varsinaiseksi jäsenekseen.

Aiheetta ei ole todettu, että soutumme läpimurto tapahtui Meilahden Olympiasouduissa 20-23.7.1952.