Jämsänkosken pienvene SM-kisat 30.-31.7.2006

Tämän vuotisiin pienveneiden SM-kisoihin Jämsänkoskelle lähti Soutumiehiä edustamaan totuttua pienempi ryhmä; mukana olivat vain Markus Ylimaa A-junioreiden yksikössä ja valmentajana häärännyt Jani Karell. Valitettavasti naisten yksikköön ilmoittautunut Marika Laaksonen joutui jäämään kotiin parantelemaan kuumetta/flunssaansa.

A-junioreiden yksikköön oli ilmoittautunut mukaan vain viisi soutajaa, joten meidän ei tarvinnut soutaa lauantaina lainkaan karsintoja. Launtaina kävinkin tekemässä kisaradalla vauhtileikittelyharjoituksen seuraavan päivän kisaa varten. Soutamista häiritsi hieman voimakas myötätuuli, mutta harjoituksesta jäi itselläni varsin luottavainen mieli. 

Lauantai sujui muuten rannalla oleskellen ja alkueriä ja keräilyeriä katsellen. Illalla käytiin vielä syömässä Patapirtti- ravintolassa, jossa sai maittavalla aterialla vatsansa täyteen...

Sunnuntaina koitti sitten vihdoin oma kilpailupäiväni. Aikaisen herätyksen ja aamupalan jälkeen lähdimme majapaikastamme kohti kilpailupaikkaa. Yön aikana tuuli oli kääntynyt myötäisestä vastaiseksi. Tuulen voimakkuus oli kuitenkin huomattavasti eilisestä pienentynyt, joten SM-finaalit päästiin soutamaan varsin hyvissä olosuhteissa.

Rannassa sain kuulla, että lähdöstämme oli jäänyt yksi soutaja pois. Vastaani siis asettuisi Takon Soutajien ikäisekseen kokenut ja itseäni vuoden vanhempi kolmikko Juuso Kekkonen, Raúl Salinas ja Lasse Lehtinen. Kävin soutamassa herättävän aamulenkin, ja koska soutu tuntui kulkevan hyvin, niin päätin taistella tänään tosissani mitalista.

Lähdössä Juuso Kekkonen karkasi muilta ja hän soutikin varsin ylivoimaiseen Suomen mestaruuteen. Raúl Salinas oli puolestaan selvä kakkonen. Lasse Lehtisen kanssa puolestaan kävimme varsin kovan taistelun pronssisesta mitalista. Viereisillä radoilla soudimme koko matkan hyvin lähellä toisiamme. Yritin vielä päästä Lassen ohi lopussa yrittämällä kovaa nostoa, mutta Lasse pystyi vastaamaan nostooni ja pitämään eron hänen hyväkseen. Kaikki kunnia Lasselle hyvästä kamppailustamme, hän vain oli parempi, vaikka parhaani mukaan yritin soutaa. 

Missään nimessä en ole kuitenkaan suoritukseeni pettynyt, sillä sain tehtyä kauden parhaan kilpailusuorituksen. Tämä soutu antoi myös harjoitteluintoa tulevaan, jotta ensi vuonna sijoitus paranisi. Vielä on jäljellä parit kilpailut tällä kaudella, mutta kohta aletaan jälleen suuntaamaan katseet kohti kautta tulevaa...

Markus Ylimaa

Markus Ylimaa

Tampereen kansainvälinen regatta 1.-2.7.2006 - Hellettä ja hikeä

Tampereen kansainvälinen regatta soudettiin perinteisesti Kaukajärvellä lauantaina 500 metrin ja sunnuntaina 2000 metrin matkoilla. Soutumiehet lähtivät testaamaan soutuvauhtiaan tutulla porukalla: Markus Ylimaa, Marika Laaksonen, Outi Piironen sekä Jani Karell (valmentajana).

Sprinttimatkalla säpinää

Lauantai-aamuna oli soutajilla aikainen herätys, lähdimme ajamaan kohti kisapaikkaa jo aamukuuden jälkeen. Kisapaikalla saimme kuitenkin jonkin aikaa odotella veneidemme saapumista, koska traileri oli jäänyt Helsingissä vajan pihaan porttien taakse "jumiin"; portin avaimet vajassa sisällä ja vajan sähkölukot ajastettu myöhemmäksi... Ehdimme kuitenkin loistavasti koota veneet, koska taaskaan kaksikossa ei ollutkaan alkueriä.

Naisten yksiköissä oli kolme alkuerää, joten kaksi parasta jokaisesta tulisi pääsemään finaaliin. Marika souti omassa alkuerässään hyvän soudun, mutta jäi kuitenkin harmittavasti kolmanneksi ja ilman finaalipaikkaa. Marika oli silti tyytyväinen puhtaaseen soutuunsa. Outin alkuerä oli helpompi kuin Marikalla ja Outi souti myös itsensä kolmanneksi. Asiaa finaaliin ei siis ollut Outsallakaan, mutta kolmas sijakin lämmitti mieltä, Outilla kun treenikilometrit ovat tänä kesänä olleet suorastaan laittoman vähäiset. Kisakalliossa viimeviikon leireilleen Markuksen yksikkösoutu A-poikien alkuerässä parani loppua kohti, mutta vauhti ei vielä riittänyt finaaliin. Rannassa Markus pohdiskeli matkan loppuneen kesken. Se oikea soutumatkahan onkin 2000 eikä 500 metriä, joten oikeilla jäljillä ollaan!

Iltapäivällä oli Outin ja Marikan vuoro istua jälleen kaksikkoon. Helteinen auringonpaiste ja pieni myötätuuli ei ole meidän suosikkisäämme, se kun vaatisi hyvän lämmönsäätelyn (ja siis runsaan nesteen juomisen, mikä on meidän molempien yllättävän hankalaa muistaa toteuttaa) lisäksi nopeata soututahtia ja vedestä kiinniottoa, etenkin sprinttimatkalla. Hyvillä mielin ja positiivisin odotuksin lähdimme kuitenkin matkaan. Valitettavasti yhteissoudun puute näkyi suorituksessa ja jäimme kilpailussa viimeisiksi.

Illalla Plevna-ravintolassa tankkasimme päivän teemaamme sopien Pumpuliplikkojen silakkapihvit ja hyviä ne olivatkin! Huomenna on päivä -ja matka- uusi...

Sunnuntaina väännettiin vastatuulessa

Sunnuntaina 2000 metrillä Marika selvitti tiensä yksiköllä upeasti finaaliin. Tällä kertaa tuuli oli vastainen ja starttipaikalla ja alkumatkalla myllersi kohtuullinen aallokko. Finaalien alkaessa vastatuuli jatkui vaikeuttaen airotyöskentelyä ikävästi. Alkumatka meni tällä kertaa Marikalla hyvin, mutta puolivälissä tuli hetken herpaantuuminen ja souturytmi ei pysynyt yhtä hyvänä enää loppumatkalla. Marika oli naisten yksikössä kuudes Takon Soutajien Ulla Varvion ottaessa selvän voiton.

Markuksen yksikkösoutu kulki sunnuntaina hyvin. Vauhti ei vieläkään riittänyt finaalipaikkaan asti, mutta karsintojen aikoja verratessa olisi Markus pysynyt miesten karsinnoissakin vauhdissa mukana. Tuuliolot tosin vaihtelivat erien välillä todella paljon, joten aikavertailu luotettavasti on mahdotonta. Markuksen soutu on mennyt leirillä huimasti etenpäin, varmuutta ja ryhtiä on tullut lisää.

Naisten pariairokaksikkolähdössä taso oli todella kova, Minna ja Sanna olivat viivalla myös. He ottivatkin heti startista piikkipaikan ja pitivät sen loppuun asti. Soutumiesten Outi ja Marika eivät löytäneet tarpeeksi puhtia ja hyvää rytmiä menoonsa ja jäivät lähdön jumboiksi. Edelleenkin syynä yhteissoudun puute...  Maalissa molempia harmitti, mutta jo rannassa mieli alkoi taas piristyä. Mietimme mitä voisimme tehdä paremmin, eikä se ollut kovin vaikeaa Janin ottaman videon perusteella. Mitäpäs jos käyttäisimme soudussa myös selkää (ja yrittäisimme kaivaa enemmän yhteistä treeniaikaa jostain)? Nyt voi vaan tässä kohtaa todeta Mamban tapaan, että "vielä on kesää jäljellä..."

Tulokset http://www.takonsoutajat.fi/kaukajarvi2006/

 Written by Outi

Marika antaa kisan jälkeen raporttia puhelimitse valmentajalle

Soutuliigan päätöskisa Hämeenlinnassa 17.-18.6.2006

Soutuliigan viimeiset lähdöt soudettiin Hämeenlinnan Katumajärvellä 2000 metrin matkalla. Lauantaina Soutumiehiä oli edustamassa naisten pariairokaksikossa pari Outi Piironen-Marika Laaksonen.

Aamulla joukkueenjohtajien kokouksessa ilmeni, että kaksikkokilpailu soudettaisiin suorana finaalina, viimehetken peruutusten vuoksi. Tämän kuultuamme kasasimme veneen ja kävimme verryttelylenkillä aamulla ennen kisojen alkua. Kisajännitys kupli vatsassa, tiedossa olisi tiukka kisa... Jännitystä lisäsi kaksikossamme säihkyvät uudet jalkatuet, samanlaiset kuin Minnalla ja Sannalla! Ne olisivat nyt todellisessa tulikokeessa piinallisen vaikean kiinnitysoperaation jälkeen!

Teimme hyvän alkuverryttelyn ja sovimme, että nyt vedetään "hyvällä fiiliksellä". Kisa menikin loistavasti huomioonottaen yhteisten soutukilometriemme vähyyden. Tuloksena oli toinen sija (aika 7.55,4), vaikka pujottelimmekin ratamerkkejä väärältä puolen... Jossitteluhan ei ole sallittua, mutta silti; jos vain olisimme pysyneet radalla eikä olisi tarvinnut kääntää niin voimakkaasti venettä välillä niin mitä olisikiaan tapahtunut? ;) No, kuuluuhan hyvään soututaitoon myös taito osata soutaa suoraan ja pysyä radalla. Tosin tässä kisassa me mielestämme soudimmekin suoraan (ihmeellistä sinänsä), mutta linjamme oli liian lähellä tuulessa kiikkuvia ratalippuja, jotka eivät ilmeisesti olleetkaan ihan suorassa linjassa. Matkan loppupuolella sitten ajauduimme lippujen väärälle puolelle ja vieläpä törmäsimme airolla yhteen niistä. Lujaa tekoa oli lippu ja airomme, kummatkaan eivät hajonneet!

Jalkatukemmekin pärjäsivät hienosti, ruuvaukset pysyivät paikoillaan, kiitokset vain asennuspäällikkö Risto Ilvekselle!

Sunnuntaina Soutumiehet olivatkin jo muualla lomailemassa ja /tai treenamassa, mutta soutuliiga Hämeenlinnassa jatkui. Viimeinen liigakisa soudettiin naisten sarjassa pariaironelosilla. Me kaksi Soutumiesten naissoutajaa emme kyenneet joukkuettamme "monistamaan" tuplavahvuiseksi, emmekä siis saaneet Soutumiesten edustusta tähän SM- arvoa kantavaan nelkkulähtöön. Kisassa riitti silti jännitystä, sillä liigan voitto ratkesi viimetipassa Outin kasvattiseuran Vuoksen Soutajien eduksi. Nesteen Soutajat jäivät SM-lähdössä kolmansiksi ja näin ollen heidän joukkueensa jäi kokonaispisteissä toiselle sijalle. Yllätyshopealle SM-lähdössä souti vajanaapurimme, Akademiska Roddklubben. ONNEA MITALISTEILLE!

Soutumiesten sijoitus liigassa oli lopulta viides. Lisää tietoa kisoista, osakilpailujen tulokset ja kokonaispisteet: http://www.academicrowing.net/sliiga.nsf/sivut/sl_ohjelma06

Tarinatyttönä Outi

Soutuliiga Valkeakoskella 10.6.2006

Kesä oli vihdoin saapunut – aurinko paistoi ja lämpötila antoi ymmärtää, että tänä viikonloppuna kisakassiin oli syytä pakata jo lyhyetkin varusteet pitkäpunttisten ja –hihaisten lisäksi. Varhaisten aamulenkkien ja – puurojen jälkeen Soutumiesten pieni mutta pippurinen joukkue (Markus ja Marika) starttasivat kohti Valkeakoskea. Perille saavuttaessa ensimmäinen huoli oli tuuli – nimittäin Valkeakoskella on aina ikävä sivutuuli jos vähänkin henkäystä on ilmassa. Paikkansa piti tälläkin kertaa eli Kanisaarelle asti soutajia tulisi kiusaamaan navakka ja puuskainen sivutuuli. Onneksi loppusuoran olosuhteet näyttivät paremmilta. Turhiin murehtimisiin ei kuitenkaan ollut aikaa, sillä alkueriin ei ollut enää liiemmälti aikaa.

Markus oli rohkeasti lähtenyt matkaan miesten yksikkökisaan, koska lauantaina ei soudettu junioriluokkien lähtöjä lainkaan. Miehiä oli ilmoittautunutkin mukaan niin runsaasti, että alkuerien lisäksi soudettiin myös keräilyerät. Marikalla oli helpompi urakka naisten yksikössä, sillä alkuerissä ratkottiin vain finaalin ratajärjestys kuuden kisailijan kesken. Näin kesän alussa on tietysti hyvä, että startteja saa alle mahdollisimman paljon.

Markus jaksoi hienosti soutaa päivän kaikki kolme starttia ja teki tasaisen tarkkaa työtä selvittäen kaikki lähtönsä hyvällä ajalla hieman päälle 8 minuutin. Maajoukkuemiesten ja useiden vanhempien soutajien seurassa mainio suoritus, josta on hyvä jatkaa eteenpäin. Maajoukkueen soutajat Jaakko ja Tommi erottuivat joukosta ja saivat hyvän viimeistelyharjoituksen ennen seuraavan viikon maailmancupia. Marikan vieläkin hakusessa oleva tekniikka hajosi pahasti sivutuulen takia, joten alkumatkalla monet kilpakumppanit pääsivät karkaamaan liian kauas. Loppusuoralla meno näytti ja tuntuikin jo soudulta, mikä antoi uskoa ja toivoa odottaa loppukesältä vauhdikkaampia vetoja. Loppusuora päättyi kuitenkin liian aikaisin ja Marika jäi harmittavasti vain noin sekunnin päähän Mervistä ja kolmossijasta. Ulla Varvio oli jälleen omaa luokkaansa ja olisi huimalla vauhdillaan kiusannut myös monia miessoutajia. 

Sää suosi tuulesta huolimatta kisailijoita, ja illalla naamasta näkyi että päivä oli vierähtänyt ulkoilmassa. Kotimatka sujui rattoisissa mutta ahtaissa tunnelmissa, kun kyydissämme oli myös ARK:n raavaita soutajamiehiä. Sunnuntaina saatiin levätä kisareissun väsymys pois eikä Outi päässyt lainkaan tositoimiin, sillä naisten pariairokaksikkojen kutsukilpailuun ei ollut Soutumiesten lisäksi ilmoittautunut muita.

Kisatunnelmia kirjasi Marika

Reippaana matkaan.

Espoon Saaristoregatta 4.6.2006 - tunnelmia yksinsoututaipaleelta

Heräsin sunnuntaiaamuna kellon pärähdykseen huomattavan virkeänä, varsinkin jos vertaa normaaliin työpäivään. Vire vaikutti hyvältä ja pikainen visiitti parvekkeella nosti mielialaa, koska sää oli muuttunut edellispäivien myrskystä tyyneksi ja sateettomaksi. Aamukahvin keittämisen jälkeen kävin herättämässä valmennuspäällikköä, mutta tällä osastolla herääminen otti kohtuuttoman koville. Pienen suostuttelun jälkeen myös johtoporras saatiin liikkeelle. Ravitsevan aamupalan jälkeen oli aika siirtyä festivaalialueelle.

Otarantaa lähestyessä ei ollut mitään merkkejä massiivisesta yleisötapahtumasta ja kisapaikalla ilmenikin, että kyseessä oli oikeastaan tynkäkisat. Pienveneitä oli kolme kpl (kaksi yksikköä ja yksi vuorosoutuvene) ja kirkkoveneitä viisi kpl. Onneksi paikalle saapui myös pitkäaikainen taistelupari ja joukkueen hengenkohottaja Antti "Kaima" Heikkinen. Olo tulevaan oli luottavainen, kun ainakin taustavoimat olivat hyvässä vireessä. Luottamusta herätti myös se, että Kaima pysyisi tällä kertaa tukevasti maankamaralla huoltotehtävissä (edellinen seikkailukisa päättyi merivedessä uimiseen kanootin kaaduttua).

Ensimmäisenä matkaan lähetettiin pienveneet. Otin heti hyvän aseman kärkijoukossa ja kyselin siinä alkuvetojen aikana, että onko reitti kavereille tuttu. Itse olin ensimmäistä kertaa ko. kisassa ja pienenä huolena oli, että kuinka hyvin sitä pysyy reitillä. Alkukiihdytyksen jälkeen lähestyimme Otaniemen siltaa. Keskityin, että en kolaroisi vieressä olevan veneen kanssa ja että linja olisi hyvä sillan alitukseen. Yht'äkkiä joku törmäsi vasempaan airoon. Airo irtosi hankaimesta ja putosi veteen. Merimerkki, prkle!! Pienen sadattelun jälkeen toinen airo paikoiltaan ja melontaoperaatio mereen pudonneen airon luo.  Järjestäjien kärkivene oli huomannut, että olin joutunut pulaan, joten he tulivat apuun. Kun he kuitenkin huomasivat, että sain itse poimittua airon, niin he sitten luonnollisesti pyöräyttivät veneen täydellä kaasulla ympäri. PRKLE!! Nyt alkoi oikeasti käämi palamaan. Läheltä piti, ettei vene kaatunut peräaaltojen johdosta. Pienen taistelun jälkeen sain taas veneen liikkumaan oikeaan suuntaan ja vilkaisu selän taakse osoitti, että kilpakumppanit olivat hävinneet suhteettoman kauas edelle. Perään lähetyt kirkkoveneet ohittivat minut jo tässä vaiheessa. Ei muuta kuin tilanteen nollaus ja oma "juoksu".

Muutaman kilometrin soudun jälkeen huomasin huoltojoukkueen heiluttelevan Westendin rannassa, joten ei tässä nyt sitten aivan yksin jääty. Lisäksi perääni oli ilmestynyt "raatovene", josta tulikin matkaseurani loppuajaksi. Vene poimi reittipoijut merestä sitä mukaan, kun pääsin niistä ohi. Vilkaisut selän taakse osoittivat, että muut pienveneet olivat aikalailla alussa tulleen etäisyyden päässä eli noin neljän minuutin verran edellä. Ero ei tuntunut ainakaan kaventuvan, joten tästä taisi todellakin tulla kirjaimellisesti yksinsoutu.

Reitti kierteli Espoon rantoja myöten kohti Suvisaaristoa. Yksinsoutuveneellä on aika vaikea pysyä reitillä, mutta onneksi perässä tulevan huoltoveneen kuljettaja vinkkasi rukkasella oikeaa suuntaa aina kun aloin pyörimään veneessä ja etsimään reittiä.

Seuraavan kerran sain kosketuksen huoltojoukkoihin Soukan salmessa n. 12 km soudun jälkeen. Ero kärkeen oli n. 5 min ja matka eteni suhteellisen helposti. Syketaso oli tippunut 140 paikkeille, kun se pitäisi olla 20 pykälää enemmän, jos koneesta otetaan tällaisessa suorituksessa kaikki irti. Kunnon taistelumotivaatio oli hukkunut johonkin matkan varrelle.

18 km kohdalla napsahti seuraava väliaika ja ero johtavaan yksikköön oli 8 min. Rannalta käskettiin tahdin kiristämistä ja sykkeen kohottamista. Jotain pientä rimpuilua yritinkin, mutta tässä vaiheessa alkoivat ongelmat takapuolen kanssa. Takareisilihasten kiinnityskohdat olivat liekeissä, mutta ei positiivisella tavalla. Ehkäpä harjoitusohjelmaan pitää lisätä voimaharjoittelua ja pakaranvenyttelyä. Määrien lisääminen on ainakin helppoa, kun lähtötaso on tuolla alueella aikalailla nollassa.

Loppumatka meni maalia odotellessa ja aivan lopussa otin jonkunlaisen loppukirinkin, jotta kolmen tuntia olisi alittunut. Tavoite ei onnistunut, vaan aika jäi vaivaiset 30 s tuosta rajasta. Kisan voittaja, Mikko Lahti, oli lopussa innostunut rykimään eroon vuorosoutuveneestä ja voittomarginaali meikäläiseen kasvoi lopulta 18 minuuttiin.

Alun sähellyksestä huolimatta reissu oli ihan mukava kokemus. Keli suosi ja reitti on maisemallisesti kaunis. Huoltajatkin pärjäsivät ihan hyvin, vaikka ilmeisesti jossain vaiheessa oli rannalla hieman palellut.

Jonkun verran harmittaa vähäinen osallistujamäärä. Pääkaupunkiseudulla on kuitenkin myös puuveneiden soutajia, joten luulisi, että osallistujia riittäisi enemmän. Ehkä tapahtumaa pitäisi mainostaa paremmin. Tai ehkäpä pienveneille pitäisi järjestää jotain hieman lyhempiä startteja näin alkukaudesta, niin saataisiin enemmän osallistujia.

Seuraavaksi puudutetaan takamusta viimeistään Kalevan Kierroksen soudussa.

Kynän ja airon varressa Risto Ilves

Soutunaiset Outsa ja Marika Kaukajärvellä

Soutumiesten naiset pronssille soutuliigan Tampereen osakilpailussa 27.-28.5.2006

Soutuliiga jatkui viikonloppuna Tampereen Kaukajärvellä. Kilpailut käytiin sekä lauantaina että sunnuntaina 1000 metrin matkalla kylmissä olosuhteissa. Soutumiehiä oli edustamassa lauantaina pariairokaksikko Outi Piironen ja Marika Laaksonen. Sunnuntaina samaiset naiset kilpailivat SM-ARK-yhdistelmäjoukkueella pariaironelosella.

Lauantain kisatunnelmia

Soutumiesten kaksikon alkueräsoutu oli kaikkea muuta kuin vakuuttava. Suorasta finaalipaikasta ei voinut edes haaveilla... Rannassa pohdittiin valmentajan johdolla tovi, että mitäs nyt, kun ei oikein kulje? Keräilyerää ennen kasailimme ajatuksia ja koetimme saada positiivista virettä heräämään sadepilvien kiertäessä varikkoaluetta ja tuulen kylmentäessä jo ennestään jäässä olevia sormiamme ja mieliämme.

Keräilyerään lähdettiin kuitenkin keskittynein mielin ja se menikin jo paremmin. Finaalipaikkaan olisi riittänyt neljäs sija, mutta me tytöt sisuuntuneina itsellemme kiskoimme erän voittoon. Soutu kulki jo paljon paremmin ja tahtimittarikin näytti jo yli 30 vetoa/min.! Marika sanoi, ettei häneltä enempää enää irronnut ja minulta lähti ilmeisesti rasituksen seurauksena alahuulesta tunto... Viisaampien kestävyysurheilijoiden mukaan se on kai merkki siitä, että veri kiertää jossain muualla kuin huulissa. Tässä tapauksessa reisissä varmaan. ;)

Taas rannassa spekuloimme miten vielä saisimme viilattua suoritustamme paremmaksi. Minulla alkoi jo pieni orastava epäily kuntoani kohtaan vallata mieltä, vaikka tunto alahuuleen olikin jo palautunut. Tulikohan sittenkin "sudittua" liian kovaa keräilyerä? No, yksi veto enää... Kerran vielä piti huijata mieli luottamaan kroppaan (ja olemattomaan fysiikkaan).

Finaalissahan se totuus sitten paljastui. Minulta ainakin loppui kunto, kun 250 metriä oli matkaa jäljellä. Soutu taisi käydä Marikallekin aika raskaaksi tuossa vaiheessa, ainakin hänen omien sanojensa mukaan (johtuiko se sitten fysiikan loppumisesta vai siitä, että keulasoutaja istui lähinnä painona ja häthätää pysyi kyydissä, -en tiedä). Kolmansiksi kuitenkin tulimme, hyvä myö! Olihan tuossakin lähdössä jo ensimmäiset 750 metriä ihan kohtuullista soudun tapaista yritelmää.

Voitto meni ansaitusti Nesteen Soutajien parille Tiitinen-Vainoniemi ARK:n parin Erkolahti-Larjomaa ottaessa hopeaa.

Sunnuntain spekulointia

Sunnuntaina heräilimme itsepalveluhotellista Marikan kanssa vähemmän levänneinä. Kuitenkaan kumpaakaan ei huvittanut jäädä hotellille aikailemaan, päin vastoin. Hotellinaapureidemme aiheuttamat yölliset kauhun hetket aiheettoman palohälytyksen nimissä oli vielä liian hyvässä muistissa... Kamat kasaan ja äkkiä pois ennen kuin ne huligaanit herää! Tarkennus vielä: nämä huligaanit eivät siis olleet soutajaporukkaa.

Kävimme aamuvarhaisella verryttelemässä kaksikolla ja sitten olikin aika kasata nelkkuun hankaimet. Aamukahvitkin jäi juomatta, kun aika oli rientänyt taas huomaamatta venettä trimmatessa ja piti jo olla vesillä! Joukkuessamme souti meidän lisäksi Zeynep ja Niina ARK:sta, yhteistä soutua meillä oli nelosella takana n. 5 km + kisalämmittely. Starttipaikalla sovimme, että teemme parhaamme ja pidämme hauskaa.

Kisa meni oivasti, saimme vielä lopussa tahtiakin nostettua, eikä Zeynepin pelkäämiä kolareitakaan sattunut. Omalla radallamme onnistuimme kuitenkin pienessä sivutuulessa kiemurtelemaan ansiokkaasti, mutta mitäs pienistä! Ensikerralla paremmin. Omasta ja Marikan puolesta ainakin voin sanoa, että hauskaa meillä oli, niin kuin sovittiin! Kiitos Niina ja Zeynep!

-Ai niin, meinasi unohtua; olimme siis viidensiä nelkulla, vain 1 sekunti ARK:n ykkösjoukkueen perässä.

Kisakertomuksia tarinoi tällä kertaa pilke silmäkulmassa Outsa.

Olympialuokkien soutajat ottivat toisistaan mittaa Lappeenrannassa 21.5.2006

Olympialuokat starttasivat soutuliigan ja uuden kilpailukauden lauantaina Lappeenrannassa. Kilpailu käytiin 4000 metrin matkalla Lappeenrannan kanavalla. Soutumiehistä ainoana kisaan lähti Marika Laaksonen, vaikkakin hän souti liiga-avauksensa Akademiska Roddklubbenin joukkueen vahvistuksena. Marika souti kilpailussa viidenneksi ajalla 17:44,0.

Soutuliigan tuloksia:

http://www.academicrowing.net/sliiga.nsf/sivut/sl_ohjelma06